Pieniä iloja

Syksy on omalta osaltani alkanut aikasmoisella kiireellä - ylitöitä, stressiä, töihin liittyviä illanviettoja & viikonlopputapahtumia on mahtunut jo näihin kolmeen loman jälkeiseen viikkoon. Osa niistä on tietysti mukavia asioita, mutta joka tapauksessa - jostain se niissä vietetty aika on pois. Kiireen keskellä on helppo heittäytyä negatiivisten ajatusten vietäväksi, ja keskittyä siihen mikä on (muka) huonosti... Lueskellessani viime viikolla Adalmiinan blogia, päätin että nyt on aika keskittyä siihen mikä on hyvin, niihin elämän pieniin iloihin. Kaiken kaikkiaan uskon siihen, että yleinen negatiivisuus myös vetää negatiivisuutta puoleensa - luoden sitä ympärilleen.

Grafiikka Therese Sennerholt

Ruotsalainen Therese Sennerholt käyttää grafiikoissaan "itsestäänselvyyksiä", mutta joskus nekin täytyy ihan nähdä omin silmin, jotta pysyisivät mielessä. Niinpä hankin Skannosta makuuhuoneeni seinälle yllä olevan tekstin - ja saattaa olla, että se saa vielä myös kaverin. Kunhan nyt saan tuon ensimmäisenkin kehystettyä ja seinälle...

Ja niitä pieniä iloja tältä viikonlopulta:

• vihdoinkin siivottu vintti, edellisen asukkaan sinne jättämistä roskista on nyt hankiuduttu eroon ja to do-lista on näin ollen lyhyempi 
• heräsin virkeänä muutamaa minuuttia ennen kellon soittoa (joo, mulla soi kello myös viikonloppuisin, normaalisti olen sellainen koala, että nukun helposti 14 tuntiakin)
• nuori mies, joka ystävällisesti avasi ratikan oven nähdessään minun juoksevan siihen
• pimeät illat - rrrrakastan kynttilöitä
• huomenna on taaaas maanantai - ja lomalla ollut ystävä/kollega palaa takaisin töihin

Näillä mennään ensin viikkoon, katsotaan kuinka hyvin pystyn pitäytymään tässä "uudessa" tavassani ajatella - viikko kun tuntuu olevan jo nyt niin täynnä, että liikuntakin on siirrettävä aamuihin. No, nyt olo on niin kevyt ja levännyt, että huomisen aamulenkki tuntuu suorastaan houkuttelevalta. Kellon soidessa saatan kuitenkin olla toista mieltä...