Myönnän, olen
sitkun-mutkun-ihminen. Siis ihminen, joka ajatteleen useasti "sittenkun se ja se tapahtuu, teen näin tai mutkun asiat on näin, niin en minä voi" eli lykkään asioita ja päätöksiä mitä oudoimmista syistä. Ja sittenkun jotain teen tai päätän, teen sen mikä on
fiksua, en sitä mitä
haluaisin... Ja kuitenkin, saattaapi hyvinkin olla, että tämä on se ainoa elämä joka meillä on, enkä haluaisi päätya vielä lisäämään listaani
voikun-valitusta...
Siksi olenkin nyt
yrittänyt päättänyt muuttaa ajatusmallejani. Ja jotta päätökseni pitäisi, astelin
Efva Attlingin Mikonkadun liikkeeseen, ja poistuin jotain ranteessani...
|
Kello Tagheuer Aquaracer, Helmet Kiinasta, Koru Efva Attling Memento Vivere |
Koru on nahkahihnassa ja solmittu ranteeseeni, eli sitä ei ole tarkoitus ottaa pois. Halusin tekstin itseäni kohden, jotta näen sen aina, kelloakin vilkaistessa. Yleensä en osaa käyttää koruja kotona, mutta nyt kun tuo tuossa on muutaman päivän ollut, en sitä enää huomaakaan.
Memento Vivere - Muista elää! Aikas tärkeä asia pitää mielessä...
Kaunis. Ajatuksena aivan ihana! Olen myös samanlainen sitkun-mutkun ja sen takia moni asia jää tekemättä.. Ei sitä halua vanhana olla katkera, että ei uskaltanut mennä/tehdä/kokeilla.
VastaaPoistaOlen pohtinut aikoinaan tatuointia, vähän samaan viittaavalla kannustavalla tekstillä..
Kiitos! Mäkin olen miettinyt tuota tatuointijuttua, mutta olen niin konservatiivisella alalla, että sen pitäisi olla aina peitossa. Ja olenkin jäänyt miettimään, että riittäisikö se, että tietää itse tatuoinnin olemassaolosta vai pitäisikö sitä myös nähdä, jotta muistaisi miksi sen on ottanut... Menipä syvälliseksi. :)
Poista